Äidillä on tosi pahoja suonikohjuja, tulleet jo aika nuorena ja niitä on sitten leikelty. Mullakin on molemmissa pohkeissa pienet suonikohjun alut, ne on tulleet jo joskus 12-vuotiaana. Eli suuri pelko on, että raskauden aikana niitä tulee. Liikuntahan noihin auttaa ja koiraperheessä tuleekin melkein päivittäin käveltyä pitkiä lenkkejä. Tukisukkahousut ostin joskus, mutta kiristi liikaa niin en tykännyt käyttää. Täytyy kuitenkin ostaa sitten kunnolliset, kun se aika koittaa. Myös voiteita ja yrttejä (esim. nokkonen) suositellaan.

Googlemmalla saa aika karmivan näköisiä kuvia raskausarvista. Onneksi nuo vaalenevat ja melkein häviävät ajan myötä eikä kaikille tietenkään tule noin pahoja tai välttämättä ollenkaan arpia. Lueskelin, että arpia voi estää juomalla paljon vettä, liikkumalla, rasvaamalla erityisesti kaakaovoiteella (esim. Body shop), oliiviöljyä sisältävällä rasvalla tai manteliöljyllä sekä syömällä terveellisesti. Ja tietysti on kaikenlaisia voiteita (esim. Vichy, Biothermin Biovergetures, Weleda). Vaikka noi arvet tulee kyllä syvemmälle eikä periaatteessa rasvaus ylety sinne asti. Mutta eikai noista haittaakaan voi olla. Varmaan kuitenkin tärkeämpää on välttää ylimääräistä lihomista. Sen ei luulisi olevan ongelma, olen kokoa xs ja paino on aina pysytellyt 50kg lähettyvillä (pianoindeksi vähän yli 19). Pitää myös kysellä äidiltä, koska noihan on aika perinnöllisiä. Myös jossakin keskustelufoorumilla kehotettiin nukkumaan tyynyjen kanssa ja asettelemaan niitä vatsaa tukemaan, ettei iho turhaan veny yöllä. Muita keinoja ovat myös tukiliivi tai mahatuubi.

Mietin tuota haavaa, että minkä näköinen arpi siitä jää. Suomenkielisiä sivuja en löytänyt, mutta englanninkieliset hakusanat tuotti tulosta:

Galleria keisarinleikkauksen arvista

Mielestäni tosi nätin näköinen arpi tulee, mutta olin jotenkin kuvitellut ettei se olisi noin iso (vai näyttääkö se vain noissa kuvissa?). Toisaalta olin myös kuvitellut, että se tulisi ylemmäs. Eihän tuo tuolta edes näy esim. bikineitä pidettäessä. Enemmän kauhistuttaa nuo raskausarvet. Niistä täytyykin kirjoitella sitten erikseen. Mutta lisää kuvia noista arvista löytyy googlettamalla (c-sektion scar tai cesarean scar). Esim. tässä on tosi huomaamattoman näköinen.

Onneksi on olemassa kaikenlaisia testejä, joilla voidaan kehitysvammaisuus huomata jo kohdussa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tuollaisessa tapauksessa tekisin abortin. En usko, että jaksaisin elää kehitysvammaisen lapsen kanssa. Uskon myös, että se on tälle lapsellekin palvelus. Tämä siis minun mielipiteeni.

Tädilläni ei ole omia lapsia vaan serkkuni ovat adoptoituja. Myös äidilläni on ollut jonkin verran ongelmia raskauksissaan. Ainakin kerran hänellä on ollut kohdun ulkopuolinen raskaus, jonka seurauksena lasten hankkiminen hänen osaltaan on ohi. Olenkin miettinyt itseäni, olenko mahdollisesti lapseton? Mitä, jos olen?

Niin kuin aiemmassa postauksessani kirjoitin, haluaisin yhteisen lapsen mieheni kanssa. Oma lapsi on niin iskostettu ajatuksiin. Eli se peruskaava: ensin löydetään elämän mies, sitten mennään kihloihin ja naimisiin ja hankitaan talo, sitten saadaan lapsia. Haluan myös kokea raskauden ja tuntea, kun oma lapsi kasvaa sisälläni. Mainitsin myös adoptiosta viime postauksessa. Omasta mielestäni adoptio on hyvä asia ja jos en voisi omia lapsia saada, valitsisin totta kai adoption. En kuitenkaan haluaisi adoptoida Suomesta. Tähän vaikuttaa omat kokemukseni eli nämä serkkuni ovat alkoholistiäidin lapsia ja kahdella kolmesta on adhd. Pelkään siis, että Suomesta adoptoidessa olisi tarjolla vain vastaavanlaisia lapsia. Sitä paitsi ajatus ihanasta pienestä kiinalaistytöstä on vastustamaton. :)

En sitten tiedä, kuinka helppoa olisi saada adoptiolapsi. Olemme aika nuoria molemmat, onkohan se joku este? Toisaalta mieheni on poliisi, joten olisimme varmasti luotettavia adoptiovanhempia. En kuitenkaan jaksaisi odottaa adoptiolasta kovin kauan, ajatus parin vuoden odotuksesta on liikaa. Toivotaan siis, ettei mitään ongelmia tule!