Tädilläni ei ole omia lapsia vaan serkkuni ovat adoptoituja. Myös äidilläni on ollut jonkin verran ongelmia raskauksissaan. Ainakin kerran hänellä on ollut kohdun ulkopuolinen raskaus, jonka seurauksena lasten hankkiminen hänen osaltaan on ohi. Olenkin miettinyt itseäni, olenko mahdollisesti lapseton? Mitä, jos olen?

Niin kuin aiemmassa postauksessani kirjoitin, haluaisin yhteisen lapsen mieheni kanssa. Oma lapsi on niin iskostettu ajatuksiin. Eli se peruskaava: ensin löydetään elämän mies, sitten mennään kihloihin ja naimisiin ja hankitaan talo, sitten saadaan lapsia. Haluan myös kokea raskauden ja tuntea, kun oma lapsi kasvaa sisälläni. Mainitsin myös adoptiosta viime postauksessa. Omasta mielestäni adoptio on hyvä asia ja jos en voisi omia lapsia saada, valitsisin totta kai adoption. En kuitenkaan haluaisi adoptoida Suomesta. Tähän vaikuttaa omat kokemukseni eli nämä serkkuni ovat alkoholistiäidin lapsia ja kahdella kolmesta on adhd. Pelkään siis, että Suomesta adoptoidessa olisi tarjolla vain vastaavanlaisia lapsia. Sitä paitsi ajatus ihanasta pienestä kiinalaistytöstä on vastustamaton. :)

En sitten tiedä, kuinka helppoa olisi saada adoptiolapsi. Olemme aika nuoria molemmat, onkohan se joku este? Toisaalta mieheni on poliisi, joten olisimme varmasti luotettavia adoptiovanhempia. En kuitenkaan jaksaisi odottaa adoptiolasta kovin kauan, ajatus parin vuoden odotuksesta on liikaa. Toivotaan siis, ettei mitään ongelmia tule!