Minulla on ollut aika kauan ajatus, että haluaisin kaksi lasta. Nykyään kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että yksi lapsi saa riittää. Tämä on vähän ongelma, koska mieheni mielestä kolme lasta olisi hyvä luku. Toinen ongelma on siinä, että itse haluaisin tytön ja mieheni pojan/poikia. Tietenkään siihen ei voi itse vaikuttaa, että kumpaa sukupuolta se lapsi on, mutta toivoisin kuitenkin, että tämä ensimmäin (ja mahdollisesti ainoa lapsi) olisi tyttö.

Ajattelen aika paljon ympäristöä, joka heijastuu muun muassa syömiseeni (katso aiempi postaus kasvisruokavaliosta) ja siksi en haluaisi tähän maailmaan oikeastaan enää yhtään enempää ihmisiä tuhoamaan maapalloa. Perhe on minulle kuitenkin tärkeä, perusyksikkö, ja haluan yhteisen lapsen mieheni kanssa. Eli ainakin tässä asiassa aion olla itsekäs. Mielestäni kuitenkin suomalaiset voisivat hieman miettiä, että montako lasta hankkivat. Tämä maailma ei loppujen lopuksi ole kovin helppo paikka elää (nykyajatus, että kaikessa pitää olla hyvä ja nopea -> kiire, stressi jne.) ja varsinkin lapset tulevat kokemaan paljon muutoksia elämässään (tekniikan kehitys, räjähdysmäisesti lisääntyvä ihmiskunta -> maailma muuttuu hurjaa vauhtia). Onko sitten lapsilla edessään hyvä elämä? Mielestäni ihmiset voisivat avata silmänsä ja ajatella vähän nenäänsä pidemmälle.

Aina toitotetaan, että Suomen väkiluku laskee ja syntyvyyttä halutaan lisätä. Maailmassa on kuitenkin paljon orpoja tai hylättyjä lapsia, ehkä perheet voisivatkin hankkia vain sen yhden lapsen ja adoptoida lisää halutessaan. Kiinan systeemi, että sallitaan vain yksi lapsi per perhe on todella hyvä ja sitä voisi toteuttaa myös täällä Suomessa.